Alkufiilikset

Münchenin lentokentällä lepotuolissa ruuan jälkeen. Nyt on aikaa kirjoittaa.

Mulla on ollu pikkutytöstä asti unelmana päästä Afrikkaan. Tutut oli Keniassa lähetystyössä mun ollessa pieni ja lahjotettiin meijän karkkipäivien karkkirahat niitten kautta sinne. Siitä asti oon unelmoinu Afrikasta ja aina jollain asteella myös lähetystyöstä.

Kolme vuotta sitten pääsin käymään Nepalissa huikeen ryhmän kanssa ja tutustuttiin siellä lähetystyöhön. Reissun jälkeen alotin ensihoitajaopinnot Lappeenrannassa. Aattelin jo opintojen alussa, että haluun lähteä vaihtoon ja nimenomaan johonki kehitysmaahan. Tutustuin Kirsiin, jolla oli sama haave, joten suunniteltiin yhdessä reissua Namibiaan. Meidän koululla on yhteistyökumppanina Namibian yliopisto ja sen takia sinne lähtö oli helppo järjestää. Namibiassa asutaan Windhoekissa ja mennään Katuturan sairaalaan tekemään loput työharjottelut. Päästään teho-osastolle, päivystykseen, leikkaus- ja synnytyssaleihin sekä lastenosastolle.

Näitten lisäks saatiin upee ja jännittävä mahdollisuus mennä Etelä-Afrikkaan Johannesburgiin viikoksi. Siellä päästään tekemään neljä vuoroa ambulanssissa, tutustumaan sairaalaan, yliopistoon ja paikalliseen elämään lähietäisyydeltä. Paikalliset opiskelijat majoittaa meidät, joten saadaan toivottavasti viikosta paljon enemmän irti, mitä saatais hotellissa majaillessa. Lisäks meille on suunniteltu koko viikon ohjelma meidän toiveet huomioon ottaen. Tuntuu hyvältä mennä niin vieraanvaraiseen paikkaan. Johannesburgissa meidän yhteishenkilönä on yliopiston opettaja Helen, joka on hoitanu asiat valmiiksi ja ymmärtäny meidän jännitykset. Etelä-Afrikassa on meininki ensihoidossa hieman erilaista kuin Suomessa, joten mielenkiinnolla odotan mitä tulee vastaan. Huomenna aamulla saavutaan sinne ja aamupäivään on onneks varattu aikaa päiväunille!

Viikon päästä lennetään Windhoekiin ja sen pään aikataulut on vielä täysin auki. Tiedetään, että saadaan kyyti lentokentältä meidän majapaikkaan, mutta muuta ei. Tietenki pian alotetaan harjottelut sairaalassa, jotta ehditään oppia ja nähdä paljon.

Oon kasvanu Keski-Lahden seurakunnassa ja sopivasti Windhoekissa on meijän seurakunnan ystävyysseurakunta. Niiden kirkko on Katuturan kaupungin osassa, eli samassa kuin meidän harkkasairaala. Tavotteena on käydä siellä ja herätellä yhteistyötä seurakuntien välillä. Upeeta päästä myös tutustumaan afrikkalaiseen kirkkomeininkiin! Kuulemma on paljon nuoria aikuisia mukana toiminnassa.

Tammikuun loppuun mennessä on tarkotus saada harjottelut suoritetuksi ja siitä alkaa kahen viikon loma. Kirsi lähtee poikaystävänsä Jarmon kanssa Kilroyn järjestämälle seikkailumatkalle ja mä keksin omat seikkailut Namibiassa. Hyvä ystävä Laura vielä pohtii josko lentäis mun seuraksi. Mitään suunnitelmia en oo vielä siihe tehnyt, koska haluun mennä fiiliksen mukaan.

Helmikuun 14. päivä saavun takasin Suomeen ja 19. päivä mennään hakemaan meijän valmistumispaperit koululta. Kevät ja syksy oli melkosta puurtamista, mutta nyt on suoritettu kaikki kurssit, tentit ja näytöt.

Vieläki tää tuntuu epätodelliselta. Ei oo kunnolla tullu tajuntaan, että kohta oon Afrikassa ja pääsen oikeesti tekemään siellä muutakin ku vaan lomailemaan. Onneks voidaan Kirsin kans nipistää toisiamme siellä sit ja tajuta että tää on totta. Mahtavaa päästä toteuttaa unelmia ja jakaa ne jonku kanssa.

Reilun parin tunnin päästä lähtee 11 tunnin lento Johannesburgiin. Nyt vois yrittää hetken nukkua. Viime yönä unet jäi melko vähäsiks ku vietin laatuaikaa perheen kanssa. Porukat valmisti etukäteen jouluaterian, jotta mäki sain kinkkua tänä vuonna :)

Yritän mahollisimman pian rustailla ensifiiliksiä Afrikan mantereelta. Avoimena uusille kokemuksille ja melko luottavaisin mielin oon lähteny matkaan. Toivottavasti asiat sujuu pääpiirteittäin hyvin ja reissu on onnistunut :)